Bichon Frisé

Bichon Frisé on kääpiökoiriin kuuluva pieni valkoinen pumpulipallo. Bichon on seurakoira. Bichonin korkeus ei saisi olla yli 30 cm:ä. Painon ei tulisi ylittää kuutta kiloa, mutta se on hyvin koira kohtaista. Meidän pallero painaa yli kuusi kiloa ja on siltikin hyvin hoikka. Turkki on vitivalkoinen ja siinä saattaa pentuvaiheessa olla kerman värisiä laikkuja. Ne vaalenevat vanhetessa yleensä pois. Turkki on märkänä ihan säkkärä ja se kuivataan harjaten karstan kanssa suoraksi. Bichonin silmät ja kirsu ovat tummat (mustat). Pigmentaation silmien ja huulien ympärillä tulisi olla myös mahdollisimman tumma. Bichonin häntä kaartuu ylväästi selän päälle, mutta tylsissä tilanteissa häntä roikkuu kyllä koipien välissä. Bichon on vikkelä liikkeistään ja nauttii pitkistä kävelylenkeistä, mutta ei edellytä pitkiä lenkkejä. Sopii hyvin toko ja agility koiraksi. Näyttelykoiraksi Bichon Frisé sopii erittäin hyvin ja kehän laidalla näitä pikku pumpulipalloja näkyykin runsaasti.

Luonne

Bichon Frisé on erittäin iloinen, vilkas ja leikkisä. Bichon on hyvin ihmisrakas, osaa keimailla ja vetää kaikki käytöksellään puolelleen. Bichon sopii hyvin lapsiperheisiin. Bichonilta löytyy myös luonnetta. Se osaa komentaa ja siinä saa omistaja olla tarkkana, ettei anna kaikkea periksi. Häntä heiluu aina iloisesti ja aina ollaan valmiita pieniin rapsutus taukoihin.

Ruoka

Meillä syötetään pojalle pääasiallisesti kuivamuonaa. Käytämme James Wellbelovedin lammas-riisi nappulaa. Nappulat turvotan pehmeäksi ja lisäksi annan Yrjölän puuroa. Nappulan sekaan lirautan vähän öljyä. Pitää turkin kiiltävänä. Joskus annan myös lampaan jauhelihaa. Puuron sekaan laitan vihanneksia. Yleensä lisään sekaan myös piimää, raejuustoa tai kermaviiliä. Naudan jauheliha ja kana valutti silmiä. Kalasta poika oksentaa. Ruoan suhteen kannattaakin olla tarkkana ja seurata koiraa. Yleensä kyllä kasvattajalta tulee tarkat ohjeet pennun ruokintaan. Jokainen koira on kuitenkin yksilö ja asiat selviää vain kokeilemalla.

Turkinhoito

Bichon Frisén turkinhoito vaatii paljon työtä ja ei missään nimessä ole laiskan ihmisen koira. Turkkia täytyy pestä ja trimmauttaa. Minä pesen pojan kerran viikossa (riippuen tietenkin ilmoista). Siinä ajassa turkki kerkeää likaantumaan ja takkuuntumaan. Sadepuku hommattiin koville vesisateille. Vaikka tekeekin takkuja, on kuitenkin helpompi selvittää ne kuin pestä koira joka lenkin jälkeen. Takut täytyy selvittää aina ennen pesua ja korvista nyppiä karvat. Korvia kannattaa varoa myös pesun yhteydessä, ettei sinne mene vettä. Pesen ensin huolellisesti shampoolla ja sen jälkeen laitan hoitoaineen ja annan vaikuttaa. Jos tassut ovat kovin likaiset käytän niihin laimennettua fairya. Tehoaa hyvin pinttyneisiin tahroihin. Käytän Bio Groomin tuotteita. Sitten aloitetaan kuivaus. Meille hommattiin Metro kuivain, joka helpottaa kuivausta huomattavasti. Se suoristaa turkin puhallusvoimalla ja karstausta ei tarvitse. Lopuksi karstaan turkin läpi hiustenkuivaajalla pienellä lämmöllä. Turkki tulee kiiltäväksi. Täytyy olla tarkkana, että turkki on täysin kuiva. Muuten se takkuuntuu ja huopaantuu helposti. A ja O kaikessa on, että pitkää pinnaa tarvitsee ja missään ei saa fuskata. Pennusta asti kun turkin hoitaa hyvin niin takkuvaihekin on helpompi. Pesun jälkeen vielä leikkaan kynnet ja ajan anturoiden välistä karvat. Sitten ollaankin valmiita taas uusiin seikkailuihin. Itse en hirveästi turkkia leikkaa. Saatan hieman siistiä, jos hapsuja esiintyy tai karvat pyrkii silmien päälle. Trimmaajalle kun vien joka tapauksessa noin kerran kuukaudessa.